keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Ailahtelen, siis olen.

lauantai // 18.59
Hiihtolomasta tai mikä hemmetin talviloma nyt sitten onkaan, on menny yks päivä. En haluis myöntää tätä ees itelleni mut oon jo aivan done. Voisin palata kouluun hetkenä minä hyvänsä, siellä sentää näkee kavereita, nyt ne kaikki on jossain, herraties missä. On kai siinä sekii et jotenkii mä tarviin säännöllisen vuorokausrytmin ja jatkuvasti jotain tekemistä et pysyn järjissäni. Ja niin paljoa itsekuria multa ei tietystikään löydy että osaisin mennä ihmisten aikaan nukkumaan ja herätä ennen puoltapäivää.
 Välilehtiä on ihan liikaa ja niillä on auki treenivinkkejä, infoa napakoruista (joo ei oo mua varten, nounounou), blogeja, nostalgisia biisejä youtubessa, legendaarisia demin keskusteluja joille nauran joka kerta, mokkapalareseptejä ja ties mitä. Olo on ihan yhtä sekava ja ristiriitanen kun noi sivustotkii, tavallaan oon järjettömän ilonen, silti en vaan osaa rauhottuu hetkekskään.
 Ei kai tässä auta muu kuin rukoilla kädet kyynärpäitä myöten ristissä et kaverit palailis kotiin piakkoin ja se yks paranis flunssasta, saisin raahattuu itteni postilaatikkoa pidemmälle - mieluiten kameran kanssa, jollain ois käty tai tapahtuis ees jotain tai että vaan yksinkertasesti piristyisin ja keksisin itelleni jotain järjellistä tekemistä.

lauantai // 22.31
Ulkona oli satanu lisää lunta enkä voinu kuin tanssia ja nauraa lumihiutaleiden seassa. Elämä oli taas yhtäkkiä ihanaa, kaunista ja uskomatonta ja tiesin ihan liian kipeesti kenen kanssa oisin halunnu tän hetken jakaa. Mut enää mul ei ollu kiire mihinkään, kyl mä nyt aina sentää viikon pärjään, vaikka sit yksinäni.


keskiviikko // 22.57
Nyt kun mä kasaan tätä postausta ja editoin kuvia toi ahdistus melkeen huvittaa, toisaalta pari tuntii sit olin ihan yhtä hukassa. Samaa fiilistä en onneks enää tavota ja kuvistakii välittyvä tunnelma on ihan väärä. Teflon Brothers, Antti Tuisku ja Nikke Ankara tuol taustal ei ainakaa edistä uudelleenahdistumista. Ehk ihan hyvä näin. Siis mä luulin olevani yltiöpositiivinen ihminen ja kaiken lisäks eläneeni jo ne teiniangstivuodet mut näköjää mun taantuminen koskee myös mielentiloja. Well that's nice.


4 kommenttia :

  1. Onneksi ahdistus helpottaa. Pääsee nauttiin elämästä. Koita viihtyä lomalla, mulla ei sellaisia hienouksia vielä ole :D kivaa lomaa sulle! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä. Mulla vaan nähtävästi on joku synnynnäinen taipumus asioiden ylianalysointiin ja liioitteluun, mikä sitten näkyy blogin puolella erinäisissä postauksissa. :D Kiitos, toivottavasti sullakin lomapäivät pian koittais! <3

      Poista
  2. Hyvät hetket ovat aina odottamisen arvoisia, tsemppiä sinne päin! ♥

    VastaaPoista