sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Patonkeja ja telkkarin töllötystä

Näitä patonkeja on kyllä tullut syötyä. Oon aivan in lööv, ihanan rapeita ulkoa, pehmeitä sisältä, maku täydellinen ja kohtuullisen nopeita tehdä. Mitä muuta voi enää toivoa?
 Resepti ei ole mun, vaan löysin sen www.gluteenitontaleivontaa.fi osoitteesta ja mulla on bloggaajan lupa jakaa ohje teille. Tässä linkissä vielä alkuperäinen versio.

 Huom. kuvat ovat mun ottamia ja aivan pieniä muutoksia oon reseptiin tehnyt.



Gluteenittomat patongit [3 kpl]

5 dl vettä
25 g tuorehiivaa TAI 1 ps kuivahiivaa
1 rkl psylliumia
2 tl sokeria
1½ tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1 dl perunajauhoja
8 dl Semper FinMix -jauhoseosta [tai muuta gluteenitonta jauhoseosta]
--------------
1. Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva siihen. Lisää psyllium & sokeri, anna turvota 5 minuttia.

2. Lisää suola, öljy ja perunajauhot.

3. Sekoita jauhot muutamassa erässä seokseen.

4. Vaivaa yleiskoneella/sähkövatkaimen taikinakoukuilla muutaman minuutin ajan. [huom. gluteenittomiin taikinoihin ei varsinaista sitkoa muodostu vaikka kuinka vaivaisit]

5. Peitä leivinlauta, työtaso tms. paksulla jauhokerroksella, kumoa taikina siihen ja jaa kolmeen osaan, muotoile yksi kerrallaan "pötkyläksi" [ainakin mulla taikina tarttui tosi paljon käsiin ja kaikkialle muuallekin, huomaat siis tarvivasi niitä jauhoja] ja asettele leivinpaperin päälle uunipellille.

6. Anna patonkien kohota mieluiten lämpimässä paikassa [esim. uunin päällä] 20-30 minuuttia. Älä peitä patonkeja liinalla, sillä se tarttuu taikinaan helposti ja voi painaa patonkeja estäen niitä nousemasta kunnolla.

7. Paista 225 asteessa / n. 20 minuuttia. Jos haluat kuoresta todella rapean, laita uunin alatasolle kulho jossa on vettä, vesihöyry vaikuttaa siihen. Muista ottaa uuninkestävä astia.

Patongit ovat parhaimmillaan juuri uunista otettuina, mutta hyviä myös seuraavana päivänä.♥
--------------

Pahoittelut ohjeen mahdollisesta sekavuudesta, en oo pahemmin näitä ennen kirjoitellut. Jos jokin asia jäi epäselväksi, kysykää tai käykää tsekkaamassa alkuperäinen ohje. Gluteenitonta leivontaa - blogissa on paljon muitakin ihania reseptejä.

Koska osaa teistä ei leivonta vältttämättä kiinnosta, ajattelin yhdistää samaan postaukseen viimeaikaisia TV -suosikkejani.





















Missään paremmuusjärjestyksessä nää ei ole, mutta mun on aivan pakko mainita ekana Neiti Fisherin Etsivätoimisto. Voisin luetella ties mitä ylistäviä adjektiivejä tästä täydellisestä sarjasta, joten pysytään faktoissa. Tulee Yle 1 :ltä, itse kylläkin oon katsonut Areenan kautta. Ekalla tuotantokaudella oli 13 jaksoa, kaikki jaksot kestävät sen about 50 minuuttia. Nyt siis menossa toka tuotantokausi.
 Sarja on australialainen ja aika uusi, vuosilukuja en muista. Sijoittuu iloiselle 20-luvulle, päähenkilönä yllättäen neiti Fisher. Nimi viittaa lähinnä johonkin neiti Marplen tapaiseen, mutta kyseessä sähäkämpää ja hieman modernimpaa menoa. Rikoksien ratkontaa tietysti etupäässä, ihmissuhdedraamaa kuitenkin unohtamatta. Enemmän tässä oon onneksi saanut silti nauraa kuin itkeä.












Thö next one, Uuden Päivän kesäuusinnat. Oon seurannut jo muutaman vuoden ajan UP:tä - enemmän tai vähemmän salainen paheeni. Viime aikoina on vähän ruvennut tympimään se meno, mennyt jotenkin synkistelyksi ja vaikutteita otettu salkkareiden hurjista juonikuvioista, muttei kuitenkaan uskallettu ihan siihen tyyliin hypätä [luojan kiitos]. Näitä uusintoja katellessa kuitenkin oon muistanut miksi tota sarjaa edes aloin seurata; jaksoissa ihan eri fiilis, aidosti hauskaa ja lämminhenkistä.


Jonkinlainen retroilija [hyi mikä termi, oon aina inhonnut] mussa on asunut jo pienestä pitäen. Siitä johtuen oon tottakai seurannut Yleltä [tämäkin, miten nämä kaikki voivatkin olla Ylen ohjelmia..?] tulevaa Lomamatka 80-luvulle -sarjaa.
 Katsoin myös toissavuoden 70 -luvulle sijoittuvan version ja tykkään kovasti molemmista. Kivan rentoa menoa ilman sen kummempaa juonta jota tarvisi jännittää [heh, hyvä vastapaino Miss Fisherille] ja mielenkiintoisia persoonia osallistujina. Ja tietysti ne vaatteet ja autot.♥ Tsekatkaa vaikka vähän epäilyttäisikin, kivaa kesäkatsomista.
























Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä mun aarteet, vanhat suomifilmit. Koko ikänihän mä oon näitä katsonut, Pekka Puupäätä, Tauno Paloa, tuttuja ja tuntemattomia klassikoita. Nyt vasta oon alkanut keräämään elokuvia dvd :nä, ennen olivat ainoastaan dikiboksilla.
 En tiedä mikä niissä oikestaan on se juttu, mutta katson niitä niin surua vähentääkseni kuin iloa lisätäkseni, yleensä iltaisin, jotenkin niitä vaan kuuluu katsoja hämärässä.
 Paljoa mitään muita elokuvia en katsokaan, osittain siksi ettei suoraan sanottuna hirveästi kiinnosta; kirjat ovat enemmän se mun juttu, toisaalta taas sen takia, että jo osa K12 leffoistakin on mulle liian hurjia. Ehkä säälittävää, en tiedä, mutta jos tiedän katsovani jotain vähänkin väkivaltaisempaa ahdistun tosi paljon ja vaan pelkään milloin jotain kamalaa tapahtuu. Kamalin kokemus ehkä se kun istuin koulun auditoriossa 40 minuuttia silmät kiinni [onneksi oli hämärää, kukaan ei nähnyt :'D], koska en vaan pystynyt katsomaan. Ja oi kyllä, tapahtui tän vuoden kevättalvella.

------

Tämmöistä. Saittepas viimein jotain muutakin kun noita perus lifestyle -postauksia, kertokaa toki mitä piditte, tämmöistä lisää vai pysynkö vaan vanhassa? (: Itse pidän molemmista tyyleistä aivan yhtä paljon.

2 kommenttia :

  1. Kiva postaus! Patongit näyttävät herkullisilta♥ Itsekin seuraan 80-luku sarjaa, ja yhden neiti Fisherin etsivätoimistonkin olen katsonut, mukavalta ja koukuttavalta vaikuttaa;)

    lifewithmyhappydolls.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.♥ Hei kiva kuulla että säkin pidät noista, huippusarjoja kyllä molemmat! (:

      Poista